Villainen paita

Tosiasiahan on, että kesä (tai jotain sinne päin) oli ja meni ja kohta on taas ne ajat käsillä kun on pimeää, märkää ja koleaa.

Siispä työn alla onkin nyt lyhyet villapöksyt, yhdet lapaset ovat pingoitusta ja päättelyä vailla, pipo odottaa aloitusta ja villapaita valmistui juuri.

Olin joskus hamstrannut Novitan Suomivillaa kymmenisen kerää sen kummemmin mallia miettimättä. Melko varma olin siitä, että jotain Veera Välimäen suunnittelemaa niistä syntyy. Ostin pari ohjetta ja hetken makusteltuani pääsi kaunis Morningside puikoille.

Alun alkaen mielessä oli, että omasta paidastani tulee tyköistuvampi ja pidempi malliltaan. Suomivilla on sen verran kuitenkin rouheaa eikä laskeudu samalla tavalla kauniisti kuin alkuperäinen mallissa käytetty lanka. Alun perin piti neuloa paita koossa XS, mutta minulla tuli jossain vaiheessa lisäyksiä vissiin laskuvirhe ja suurin osa paidasta taitaa olla enemmänkin kokoa S.

Lopputulos on juuri kuten näin mielessäni, samalla jotain kaunista, mutta silti ronskia ja rustiikkia, jos näin voi vaatteista sanoa. Kyllähän tuo lanka pistelee ja kutittaa etenkin kaulalta, mutta kärsin tämän mieluusti kun vastapainoksi lämmittää niin mukavasti. Langassa olisi saanut olla muuten tuo lampolan tuoksukin vahvempi niin olisi aivan täydellistä. :)

Ohje oli taas kerran hyvin kirjoitettu ja helppo seurata ja mallikuviokin simppeli eikä oikeastaan vaatinut ulkoa opettelua.

Melkeinpä toivon, että olisi jo lunta ja pakkasta!

Malli: Morningside, Veera Välimäki

Lanka: Novita Suomivilla, 450 g

Puikot: 3,5 mm kaulusresori, 4 mm hiha- ja helmaresorit ja 5 mm hihat ja vartalo-osio

Huiviosastolla on ollut kuvausta vailla Janina Kallion Marrakesh -huivi, joka oli ollut jonossa ja mielessä vaikka kuinka pitkään.

Värivalintaa ei kauan tarvinnut miettiä. Valitsin kirkkan fuksian ja hillitymmät harmaan ja valkean sillä ajatuksella, että pidän tätä huivia pääsääntöisesti mustien/harmaiden paitojen ja takkien kanssa.

Tykkään kovasti lopputuloksesta ja paljon tätä onkin tullut pidettyä. Malli oli hieman tylsä neuloa, mutta pienen lepotauon jälkeen valmista tulikin yllättävän nopeasti. Raitoja kakkososioon tuli pari liian vähän kun ulkomuisti petti, mutta eipä tuo haittaa. Vähän tuli pitsiosion silmukkamäärän kanssa säätöä, mutta hyvin siitäkin selvittiin.

Malli: Marrakesh. Janina Kallio/Woolenberry

Lanka: Cascade Yarn Heritage Solids, Raspberry 87 g, Charcoal 55 g, Limestone 51 g

Puikot: 4 mm

Sukkakisan jälkimainingit

Parit Tour de Sock 2017 sukat onkin vielä esittelemättä.

Nelossukkia neuloin siis kolme kappaletta. Ehdin tosiaan purkaa ensimmäisen tekeleen (jättiläisen kokoa), jälkeenpäin tajusin, että olisivathan eriparisetkin vissiin kelvanneet kisaan? En tajunnut edes kuvata niitä ennen purkamista. Ihan hyvä sijoitus siitä huolimatta. Ohje oli mielestäni selkeä ja mallikuvionkin opin jopa ulkoa toisen sukan keskivaiheilla. :D Resorin ideaa en kyllä ymmärtänyt, näyttää vain kummalliselta tuo rytminvaihto. Kisan minimimitoilla tuli taas liian pitkä jalkaosa omaan jalkaan, minulla siis keskivertokoko 38-39. Väriyhdistelmä oli lankavaraston sanelema (eka sukka oli luumu/neon-vihreä!), ei kaikista herkullisin todellakaan. Olisin vaihtanut värien paikkaa toiseen sukkaan, jos molempia värejä olisi vain ollut riittävästi.

Malli: Mosaic Marbles Sock, Kirsten Hall

Lanka: Novita Venla, sammal 50 g ja punainen 22 g

Puikot: 2.25 mm

Viitosetappi olikin se odotettu helmimalli. Olinhan tilannut 6/0 ja 8/0 helmiä valmiiksi ison liudan eri väreissä. Ostin ennen mallin ilmestymistä neonkeltaista Arwettaa sukkakisa mielessä ja niinhän se sitten oli loistava pari hieman läpikuultavien mustien helmien kanssa. Kyllä alkuun pääsi syvä huokaus kun näin kaaviot, mutta ihmeen sujuvasti neulominen kuitenkin sujui. Vähän saatiin miehen kanssa (leikkimielistä) riidanpoikasta aikaan, kun meillä oli pahimpaan kisa-aikaan salaojaremontti käynnissä ja olisi tietty pitänyt saada neuloa eikä tonkia talon perustuksia. Tietenkinhän olin siis apuna ja jätin puikot taka-alalle. Sukan jalkaosa oli taas hehtaarikokoa minimimitoilla, pitää lyhentää reilusti kunhan viitsii. Helmien kanssa apuvälileenä toimi taas hammaslanka, joka toimii aivan mainiosti omiin tarpeisiini.

Malli: Accio, Heidi Nick

Lanka: Filcolana Arwetta, 70 g ja 56 siemenhelmeä koossa 8/0

Puikot: 2.25 mm

Niin se vaan hurahti Tour de Sock 2017 loppumetreille. Ja kuten moni muukin, jätin minäkin viimeisen etapin väliin. Ei vaan kykene käyttämään kymmeniä tunteja neuleaikaa (vaikka sitä runsaasti onkin) tuommoisiin sekamelskasukkiin. Kun olisi ollut edes symmetrisesti nuo laatikot ja istuvamman näköinen kantapää.. Tekniikka olisi kyllä ollut uusi ja olisi kiva opetella se jossain vaiheessa. Mutta eiköhän sitä varten löydy muitakin ohjeita.

Ensi vuonna lähden melko varmasti uudestaan kisaamaan, oli tämä sen verran jännää. En tiedä sijoitunko nyt lainkaan kun yksi etappi jäi kisaamatta, mutta ainakin henkisesti tuli pisteitä mukavasti näin ensikertalaiseksi. En vaan voi ymmärtää noita nopeimpia, uskomaton vauhti. Vaikka neuloisin nonstoppina, menee minulla vähintään kaksinkertainen aika. :)

Loppukesän lämmikettä

Nyt vietetään kesän parasta aikaa, ainakin jos minulta kysytään. Aamut on vielä melko lämpimiä, mutta kuulaita, illalla pimenee, mutta pärjää lyhythihaisella. Metsässä nenään tulee ajoittain syksyn tuoksu. 

Käytiin aamulla koiruuden kanssa mustikkametsässä poimimassa piirakanpäälliset. Koira veti napaan mustikoita suoraan puskasta (kotipihan karviaiset maistuvat muuten myös), on se mainio kaveri joka hommaan. Sattui myös löytymään metsäpolun varrelta muutama vattupuska. 

Lähestyvä syksy tietää viileneviä iltoja, joten piti tikutella vähän lämmikettä. 

Veera Välimäen ohjeet ovat mieleeni. Mallit ovat yksinkertaisia ja samalla ajattomia, ja niissä on aina joku juju, joka pitää mielenkiintoa yllä neulottaessa. 

Frill Sleevesiä olin katsellut pitkään jo sillä silmällä. Värin piti nimenomaan olla joku kirkas ja raikas. Halusin myös testata Holst Garnin lankoja ja heidän värikarttansa onkin oikea runsaudensarvi ja langatkin edullisia. Väriksi valitsin pirtskan Calypson.

Valitsin koon M ja puikot 3,5mm. Neuloinkin vimmatusti ja pääsin erottamaan hihasilmukat ja jatkamaan vartalo-osuutta. Sitten olikin jo mahdollista sovittaa ja mallata paitaa. Ja niinhän siinä käy mallitilkuttomalle, että paita oli aaaivan liian suuri. Eikun purkamaan kunnes silmukkamäärä vastasi S kokoa (jätin siis kaarrokkeen ja frillat purkamatta) ja uusi yritys. Taas pääsin erottamaan hihat ja neuloin muutaman sentin vartalo-osuutta. Edelleen sovituksessa lörppö ja muutenkin käsiala oli jotenkin löystynyt. Taas purettiin ja jatkoin XS koon silmukkamäärällä sekä vaihdoin puikot puoli milliä pienemmiksi. Heti näytti neulospintakin silmään paremmalta ja vihdoin leveyskin oli sopiva.'

Lopputlos aivan ihana ja langasta tykkään kovasti. Muistuttaa vähän Tukuwoolia. Toivottavasti tätä paitaa tulee pidettyä paljon!

Malli: Frill Sleeves, Veera Välimäki

Puikot: 3,0mm

Lanka: Holst Garn Supersoft, Calypso, 172 g

 

Aiemmin kevväällä valmistui toinen Veera Välimäen suunnittelema malli, nimittäin Heartfelt.

Tästä en millään meinaa saada hyviä kuvia, takki ei vaan asetu nätisti. Johtunee vain siitä seikasta, että en pingottanut tai kastellut takkia millään tavoilla mittoihinsa. Toisaalta pitsi erottuu ihan sellaisenaankin hyvin, mutta pitää jossain vaiheessa kokeilla saisiko takkia laskeutumaan paremmin. Todennäköisestihän se venähtää, mutta ei lisäpituus toisaalta haittaa. Taisin tässäkin lennosta vaihtaa kaarrokkeen kohdalla pienempiin puikkoihin saadakseni nätimpää jälkeä. Ihanan lämmin ja pehmeä siitä tuli kaikesta huolimatta!

Malli: Heartfelt, Veera Välimäki

Puikot: 3,5mm ja 3,0mm

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk, väri 8465, 340 g

Koiruus toivottelee aurinkoisia elokuun päiviä, ei kuin kuono syksyä kohti!

 

Sukkia, sukkia

Tulipahan taas vähän kierreltyä mualimaa, Irlannissa, Dublinissa siis. Hyvä se on välillä lähteä täältä kotinurkista tuulettumaan. Koira tosin möksähti reissusta ja oli oma iloinen itsensä vasta seuraavana päivänä. Oli kuulemma anoppilan portilla odottanut meitä illalla kotiin, voi toista.

Ihmisiä oli paljon enemmän kuin osasin odottaa ja turistiputiikkeja joka kadunkulmassa, eli oli selkeästi enemmän suurkaupungin tuntua kuin Edinburghissa, jossa käytiin viime kesänä.
Skotlannin reissulla jäi viskit maistelematta, nyt tuli sentäs kahteen otteeseen maisteltua. Jamesonia ei kyllä ehkä lasketa, koska sitä tulee kotonakin aina silloin tällöin nautittua.

Mies auliisti suostui lähtemään pariin lankakauppaan, joiden sijainnit olin tsekannut ennen reissua. No, toista pitikin etsiä tovi, mutta onneksi on älypuhelimet ja karttasovellukset.

Constant Knitterissä oli puodinpitäjänä mukava naikkonen, joka tiesi, että suomalaiset ovat kovia neulomaan. Yritin Tour de Sockin samana iltana alkavasta etapista hehkuttaa, mutta ei rouva tuntunut tietävän kisasta tai ei vain ymmärtänyt mokellustani. Mikä siinä onkin, että omassa päässä on ihan selvät sävelet mitä suusta pitäsi ulos tulla, mutta jossain kohti viesti sitten kuitenkin pätkii ja tulee sönkötettyä rallienglantia. Mutta tosiaan mukava puoti ja hyvä valikoima, vaikka kaikkia etukäteen netissä katsomaini lankoja en bongannutkaan. Mukaan tarttui Green Elephant Yarnin sukkalankaa kolmessa eri värissä sekä puiset sukkaplokit.

This is Knit löytyi ostoskeskuksesta lähempänä keskustaa ja henkilökunta oli sielläkin oikein ystävällistä. Olisin ostanut paikallisten värjäämää sukkalankaa, mutta hyllyssä jäljellä olevat sävyt eivät puhutelleet. Mies kehotti kuitenkin jotain ostamaan ("koska oltiin raahauduttu tänne asti"), niin nappasin sitten vyyhdin sinisen sävyistä Malabrigo Sockia ja setin pieniä metallisia 'hand made' -merkkejä, joita voi tyrkkiä lahjaneuleisiin.

Tour de Sockin kolmosetappi alkoi tosiaan kesken lomareissun, mutta koska olimme päättäneet ottaa reissun rennosti, minulla oli siellä täällä aikaa neuloskella hotellihuoneessa. Lankaa en ottanut mukaan kotoa, joten oli mentävä ostolangoilla, jotka hankin siis ennen ohjeen paljastumista.

Paras vaihtoehto oli sekin turhan kirjava mallineuleen erottumisen kannalta, mutta ihan pirtsakat silti tuli valmiista sukista. Malli oli melko neutraali mielestäni, ei herättänyt intohimoja suuntaan tai toiseen. Mallineuletta en kyllä kokonaan oppinut ulkoa, vaikka yksinkertainen olikin. Ohjetta oli hankala seurata, melkoista sillisalaattia. En myöskään tykännyt sukan kärkiosuudesta, jossa mallineuleesta oli jäljellä vain nurjat raidat, mielummin olisin neulonut pelkkää sileää.

Malli: Indecisions, Adrienne Fong 

Lanka: Green Elephant Yarns SW Merino Nylon

Puikot: 2,5 mm cubics

Toisesta etapistakin toki valmistui sukat ja ai että olikin ihana malli. Alkuun oli pientä hikoilua, kun ohjeessa oli tuplaresoria, Latvian braidia (nevöhööd) ja kirjoneuletta (teen harvoin) ja ihan uusi kantapäämalli. Näitä oli kuitenkin ilo neuloa, etenkin jälkimmäistä sukkaa, kun uudet tekniikat oli jo tuttua kauraa. Sokkona valitsemani värit olivat nappivalinta ja Lanitium on ihanaa neulottavaa. Haluaisin kyllä toisenkin parin tehdä, tällä kertaa 'perinteisimmillä' väreillä. Teräosasta tekisin himppusen lyhyemmän, ja sukkaosan pienemmällä koolla muutenkin, varsi oli sopiva M-koossa.
Eihän näitä malta käyttöön ottaa, niin kauniit sukista tulee!

Malli: Kanteletar, Tiina Kuu

Puikot: 2,5mm

Lanka: Lanitium ex Machina Basic Sock (Sapling) 50g ja LeM Basic Sock (Haze) 9g sekä Hjertergarn Sock 4 (musta) 29g

Kisasijoitukseni vain tippuvat etappi etapilta. Lähdinkin tosin sillä mentaliteetilla kisaan, että kunhan valmista tulee niin se riittää. Nelosetapin ekaa sukkaa neuloin jo varmaan yhdeksän-kymmenen tuntia ja sain sukan neulottua kärkikavennuksiin asti. Näkihän sen jo vartta neuloessa, että isot tulee, ja kun sukkaosuuskin oli mallia teltta, meni sukkaparka purkuun. Nyt on uudet pienemmät sukat eri langasta hyvällä mallilla, sinnillä mennään.

Koiruuksia

Noniin, taas(kin) on päässyt melkein vuosi vierähtämään edellisestä. Ainahan tässä näin käy.

Kiirettä ei ole varsinaisesti pitänyt eikä elämä ole heittänyt kärrynpyörää, mutta inspistä bloggailla ei ole vain ollut.

Tai siis tulihan meidän perheeseen viime syksynä lisäystä pienen suomenlapinkoirapalleron muodossa. Ai että, olen rakastunut tuohon elukkaan. Miten voikin noin vähän aikaa olemassa ollut otus toimia jo nyt kuin ajatus?

Tässä kuvakollaasia matkan varrelta. Nyt koiruudella on ikää 10,5 kk.

Tarkkana kuin porkkana

Toinen korva pystyssä!

Vahtikoira

Kiltti kuin mikä, mutta myös itsepäinen ja rohkea sekä omatoiminen, oikea tutkimusmatkailija. Emme ole kovasti temppuja opettaneet, peruskäytöstavat riittävät toistaiseksi. Osaa antaa tassua, mennä maahan, istua, pysähtyä käskystä, kulkea sivulla ja hypätä käskystä kivelle/puunrungolle tms. Pihalla oli alkuun juoksunarussa meillä kun ei ole aitoja, mutta nyt pääsääntöisesti ilman hihnaa ja hyvin pysyy lähettyvillä ja tulee heti luokse/sisään käskystä.

Aamulla piski tulee kainaloon ja antaa pusuja, ruokahalua riittää pienen kylän edestä ja parhaita leluja ovat tyhjät muovipullot ja pahvilaatikot. Langat ja puikot on oppinut jättämään rauhaan onneksi!

Neuleitakin on valmistunut viime aikoina hyvään tahtiin ja tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Tour de Sockiin, joka varmasti useimmille tuttu. Kyseessä on siis sukkien nopeusneulontakisa.

Sijoitukset ensimmäisellä ja toisella etapilla 53 ja 84 tai niillä main ainakin. Tavoite on saada kaikki sukat neulottua ohjeaikaan mennessä, mutta lisätavoitteena päästä top 100 -listalle. Nyt vain kaikenlaiset reissut ja salaojarempat verottavat neulonta-aikaa enkä ole (ainakaan vielä) valvomassa öitä kisan takia. Taidan ensi vuonna osallistua uudestaan, sen verran kivaa ollut!

Ensimmäisten sukkien värin päätin etukäteen tietämättä minkälaisesta mallista on kyse. No eihän se punainen sitten ollut ehkä se paras hai-aiheisiin sukkiin, mutta värejä oli kyllä kisassa edustettuna laidasta laitaan.

Malli oli yllättävän simppeli, jouduin kerran vain purkamaan kun olin mennyt mallikuviossa sekaisin. Kantapää oli erikoinen, mutta istui jalkaani hyvin. Neulon sukkani aina sukkapuikoilla, ja yleensä varresta varpaisiin. Turkkilainen aloitus oli nopea oppia ja sukkien varretkin istuvat hyvin. Evät olivat hitaat neuloa, mutta tuovat muuten aika yksinkertaisiin sukkiin pientä jujua.

Malli: Fins, Sarah Bordelon

Puikot: 2,5 mm

Lanka: Novita Venla

Toiset sukat ja muutakin valmistunutta jäävät ensi kertaan. :)

Jotain sinistä

Jaahas, taas on vierähtänyt muutama tovi blogin edellisestä päivityksestä. Näin sitä tuppaa ainakin minulle käymään; innoissani perustan blogin, kunnes se pikkuhiljaa hiipuu hiljaisuuteen. Nyt korjausliikettä kehiin!

Valmistuneita neule- ja virkkaustöitä on esittelemättä vaikka millä mitalla. Ravelrystahan suurin osa löytyy (nimellä Kilpukka), mutta sinnekin on osa taltioimatta.

Viimeisimpänä ihanuutena on melkein valmis Uan-villatakki, joka on nappeja vailla. Aivan ihana takki, jossa upea pitsi kattaa koko takakappaleen. Nyt on Ravelryssa käynnissä Uan-KAL vielä hyvn aikaa, eikun vaan osallistumaan! Kuvia olisin jo laittanut ilman nappejakin, mutta ukko lähti hatkaan ja kamerakin on hukassa..

Esitelläänpäs niitä vanhempia juttuja nyt ensin. :)

Tilasin ensimmäistä kertaa Suomenmaan rajojen ulkopuolelta lankaa, ihan kuulkaas Briteistä asti. Hyvällä tuurilla tietenkin toinen sävy oli varastosta lopussa ja piti tilata lätäkön takaa Jenkkilästä. Ja toki sitten jäi tulliin lunastettavaksi kaksi säälittävää vyyhtiä lankaa. Siinä meni ne ilmaiset postikulut.. Mutta olipahan sitten ihanaa lankaa tuo Malabrigon Arroyo.

Malli on Aalto-huivi Veera Välimäeltä. Ihastuin nimenomaan noihin väreihin. Mallilla ei ollut niinkään väliä, mutta ne värit!

Käytössä ei ole tosin juurikaan ollut, muoto ei ole huiviksi ehkä se kaikkein käyttännöllisin. Toki lähipiirissä olisi pari vauvelia, jolle voisi tämän peitoksi lahjoittaa. En vain raaskisi luopua.. Ehkä voisin kokeilla jalkojen päälle lämmittämään kirjaa lukiessa (vaikka enhän minä ehdi lukea, kun pitää neuloa!).

Malli: Aalto, Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta

Lanka: Malabrigo Arroyo, värissä Reflecting Pool (200g) ja Plomo (100g)

Puikot: 4,5 mm

Lupailin joskus laittaa kuvia ruokailuhuoneen uudesta ilmeestä, kunhan saan pari sisustuselementtiä valmiiksi. Pistinpä sitten virkaten. Pöytä sai uuden ilmeen turkoosista ananasliinasta. Suht simppeli ja joutuisa malli virkata, plus tykkään perinteisestä ananasmallista. Pituutta liinalla on 95 cm ja leveyttä 40 cm.

Malli: Ananasliina (ohje bongattu Sata ja yksi käsityötä-blogista)

Lanka: Novita Kotiväki Kartano, 110g

Koukku: 3,5 mm

Lattiallekin tarvittiin jotain ja olinkin pitkään haikaillut tekeväni jonnekin ontelokuteesta maton. Halusin hieman pitsiä, mutta kuitenkin yksinkertaisen mallin. Asteri.matto oli yllättävän joutuista virkata eikä käsikään pahemmin rasittunut, mitä eniten pelkäsin. Kude nitisi ja natisi inhottavasti virkatessa, mutta mikäs ihme se toisaalta on kun kude on täyttä polyesteria. Valmis matto on halkaisijaltaan 110 cm.

Malli: Asteri-matto

Lanka: Esteri ontelokude, n. 2,7 kg

Koukku: 8,0 mm

Tässä vielä vähän yleiskuvaa ruokailuhuoneesta. Maton paikka on keinutuolin takana, sitä ei kuvassa näy.

Ensi kerralla matkakuvia Skotlannista!

Ponchoja!

Syksyllä on ihana käpertyä sohvalla ponchon lämpöön. Ne ovat niin käteviä, vähän kuin päälle puettavia torkkupeittoja. Minulla on pahimmille talvipakkasille pari kaksinkertaisesta Novita Purosta neulottua isoa ponchoa. 

Jostain osui silmääni kuva vaaleasta palmikkoponchosta. Tämä piti saada heti puikoille! Se on neulottu Novitan Kaislasta, josta on puolet polyesteria ja puolet kierrätettyä puuvillaa. Kaislaa löytyikin sopivasti alennuksesta, ja taas olin kartuttanut lankavarastoani parjaamallani Novitalla. Ostin langat beigeen/khakiin ja varmuuden vuoksi mustaankin ponchoon.

Malli oli todella simppeli, yksinkertainen suorakaide, jossa keskellä helppo palmikkokuvio ja sivuilla helmineuletta. Sopii siis aloittejiloille oikein mainiosti, en ymmärrä miksi ohje on merkattu keskivaikeaksi.. Lankaa oli joutuisa neuloa vitosen puikoilla, poncho taisi valmistua alle viikossa. Neljäs kerä piti korkata muistaakseni vasta hapsuja varten. Lankaa jää siis ärsyttävästi yli melkein kokonainen kerä. Lanka on melko karkeaa ja välillä huomion herpaantuessa puikko jäi säikeiden väliin, vaikka Kaisla onkin nauhamainen lanka. Mikään kevyt poncho tämä ei ole, mutta tämähän ei ole yllätys puuvillan kanssa.

Malli: Naisen palmikkoneuleponcho, ohje ilmaiseksi Novita Knitsistä

Puikot: 5 mm 

Lanka: Novita Kaisla, väri 351, hieman reilu 300 g

Toinen poncho on valmistunut ainakin toista vuotta sitten. Hillosin sitä pitkään laatikossa, kunnes löysin sen uudestaan keväällä ja tykästyinkin siihen kovasti. Mallissa yhdistyy kivasti kaksi maanläheistä eri sävyä ja paljetit tuovat siihen kivan jujun. Ponchossa ovat lankana siis Novita Nalle ja Novita Säde. Erittäin simppeli ja nopea tämäkin, pelkkää ainaoikeaa ja lisättiin toisessa reunassa joka toisella kerroksella yksi silmukka. Miksi tämäkin on merkattu keskivaikeaksi?? 

Sain joka tapauksessa nyt ommeltua sauman ohjeen mukaisella Kaisla -langalla, jota jäi toisesta ponchosta yli. Ei tämäkään poncho mikään unelmapehmeä ole, mutta lämmittää kyllä kivasti. 

Malli: Neuleponcho, Novita Knitsistä

Puikot: 7 mm

Lanka: Novita Nalle, väri oliivi ja Novita Säde, väri vaaleanruskea